Suontausta-Kyläinpää Sirkku

Kirjani runot ovat puhjenneita ituja syvästä prosessista. Sen maaperää ovat muokanneet monet omat ja lähellä kulkeneiden ihmisten kokemukset uupumisesta, haavoittuneiden ihmissuhteiden keskellä kulkemisesta, sairaalassa olosta ja lapsuuden syöpäsairauden muistojen kertaantumisesta sekä niihin liittyvästä toipumisesta. Maaperään on nyt kertynyt riittävästi kastetta ja aurinkoa. Idut ovat nousseet oraalle, mm. runoiksi.
Olen iloinen, jos runot löytyvät ihmisille tulkeiksi, sanoiksi joskus sanattomillekin kivuille. Ne kertovat osin samoista asioista kuin suomalaisen mielen valtakunnalliset tilastot, mutta eri kielellä. Kirjan pääsisältö ei ole kuitenkaan vain kertoa kivusta, vaan olla yksi toivon majakka, näyttää valonsäteitä pimeyteen. On mahdollista kulkea eteenpäin karikkojen keskellä, matkata löytöretkellä etsien avaimia. Ei pidä luovuttaa, itsestä on pidettävä huolta.
Kriisi on usein synnytys, jossa moni löytää aivan uutta tai vanhat kokemukset saavat uuden muodon. Moni on löytänyt myös piilossa olleen luovan tavan kertoa elämästä. Joku löytää ehkä vasta ensimmäistä kertaa olotilan, jossa saa vain olla.

Olen syntynyt Asikkalan Vääksyssä järvien keskelle 60- luvun alussa. 80- luvulla opiskelin Savon mailla Kuopiossa lääketiedettä. Sen loppuvaiheissa kasvoi nälkä nähdä maailmaa ja löysin itseni Nepalin vuorilta lähetyssairaalasta. Siellä saatoin maistaa kolmannen maailman arkitodellisuutta, sen iloja ja suruja. Ja kun alkuun pääsi, oli kierrettävä koko maapallo - rinkka selässä.
Nämä matkat ”ulos” ovat tuoneet syvyyttä ja laajuutta elämääni. Matkat mielen poluilla ”sisälle” ovat olleet erilaisia, mutta yhtä tärkeitä. Olen kiitollinen elämäni kaikista matkoista.
Olen kokenut tekeväni matkaa myös työssäni terveyskeskus- ja koululääkärinä. Koen sen olleen kulkemista erilaisten ihmisten ja perheiden sairauksien, ongelmien ja ilojenkin keskellä. Työni kautta olen nähnyt, miten usein ihminen kantaa taakkojaan ja tunteitaan kehossaan. Kehon sairaudet puolestaan vaikuttavat monin tavoin mieleen. Koen saaneeni olla näköalapaikalla, tilastot ovat muovautuneet minulle kasvoiksi. Nekin aiheet, joista runoni kertovat, ovat olleet läsnä lähes päivittäin.
Olen koulutukseltani myös perhelääkäri ja perheterapeutti. Perheen tai sen puutteen vaikutus on vain korostunut minulle viime vuosina. Voisi sanoa, että perhe ”asuu” mielessämme. Perheen keskellä, tai sitä ilman, ihminen elää ja kasvaa, vahvistuu tai särkyy. Ja kun yksi jäsen kärsii, se vaikuttaa myös toisiin.
Myös omassa elämässäni, kaiken keskellä, oma perheeni, mieheni ja kolme lastani, ovat suurimmat iloni ja haasteeni ja tärkein paikka tehdä työtä ja olla.

Talvella 2006 Hämeenlinnassa
Sirkku Suontausta – Kyläinpää
sirkkusuontausta@netti.fi