Leu Taina

Tuntuu hieman vaikealta esitellä itseäni, kun en edelleenkään - vaikka jo eläkeiässä – oikein tiedä, ”mikä minusta isona tuli”. Biologian opiskelu 1970-luvulla, jolloin äärimmäisen materialistiset näkemykset kaikissakin tieteissä olivat täydessä kukoistuksessaan, merkitsi minulle – kaunosieluiselle luonnon ystävälle - pettymystä. Niinpä syvällä sisälläni oman tieni etsintä jatkui kautta ammatillisen urani biologian ja biolääketieteen alalla. Mainitusta syystä tämä runokokoelmakin saattaa vaikuttaa yhdeltä ”sillisalaatilta”. Jonkinmoisena punaisena lankana erottunee kuitenkin juuri kysymys elämän ja kuoleman vastakkaisuudesta, nimenomaan elollisen luonnon mystisen olemassaolon tosiasia sen kaikessa monimuotoisuudessa, rikkaudessa, kauneudessa ja voimassa elottomaksi katsotun, fysiikallisen ja kemiallisen kaikkeuden sisällä. Tähän kysymykseen liittyy erottamattomasti kysymys elämän tarkoituksesta, nimenomaan tämän biologisen ihmisolennon elämän tarkoituksesta…

Suuri onni, ellen sanoisi peräti siunaus, kohtasi minua kuitenkin, kun löysin Sveitsissä 1980-luvulla asuessani biologi Adolf Portmannin kirjat. Niiden myötä biologin sisäiset ristiriidat rauhoittuivat.