Synnyin ja kasvoin joen varrella Iisalmen Runnilla vuonna 1958, juureni ovat syvällä savolaisessa mullassa ja ruostevedessä. Runoilu syntyi itsestään, kirjallisuuden ja suomen kielen opiskelu Jyväskylän yliopistossa antoi lisävauhtia pakonomaiselle harrastukselleni; oli herättävä keskellä yötä, koska runo pyrki ulos. Olen asunut ja opiskellut myös Helsingissä ja työskennellyt eri puolilla Suomea äidinkielen opettajana, ja siinä työssä olen edelleen. Opiskeluaikoina olin useaan otteeseen töissä Ruotsissa. Olin aikoinani kiertävänä opettajana Sirkus Finlandiassa, mistä ajasta syntyi vielä julkaisemattomia runoja, ja syntyi suhde lasteni isään, joka oli myös sirkuslainen. Vietnamin pakolaislasten opettajana toimiminen antoi näköaloja toisenlaiseen, turvattomaan maailmaan. Päiväkirjoja olen kirjoittanut läpi elämän, ja sieltä on hyvä poimia ajatuksia teksteihin. Oriveden Opiston runopaja esikoisrunokokoelmaa suunnitteleville oli kuin kotiintulo, olin kaltaisteni joukossa runoilijana.
Esikoisrunokokoelmani Satiinilavastaja on syntynyt vuosien saatossa, ja se on tarinallinen. Niin kuin elämä on, kudelma, kertomus, kokemuksien virta. Runojani on julkaistu myös lehdissä ja olen esittänyt niitä julkisesti eri tilaisuuksissa, paikallislehti Salmettaren runokilpailusta minut palkittiin. Merkittävimpänä oli runoistani koostettu teatteriesitys Tappokatkaisija, jonka harjoittelin ja esitin yhdessä Sanna Lappalaisen kanssa Iisalmessa. Muut kustantajat ovat kannustaneet, mutta Mediapinnan Suomi 100 -juhlavuosi antoi lopullisen sysäyksen ja mahdollisuuden julkaisuun. Monet runoni ovat syntyneet pakahduttavien tunteiden painekattilassa, ja tässä iässä minulla on tarpeeksi rohkeutta tunnustaa eläneeni ja kirjoittaneeni. Toivotan lukijoilleni jännittäviä hetkiä runojeni parissa.
