Tuoriniemi Raimo

Olen syntynyt Oulun läänin Pyhäjärvellä 09.12.1958. Naapuripitäjään Kiuruvedelle muutin 1982.

Elämääni on vaikuttanut kaksi asiaa: yrittäjyys ja jalkapallo. Yrittäjäksi rupesin 23-vuotiaana tilitoimiston pitäjänä ja tämä yrittäjien kanssa vietetty 30 vuoden aika on muovannut ajatusmaailmaani, vaikka se tosin oli pitkälle sama jo 1970-luvulla. Tähän yrittäjyysaikaan sisältyy 1990-luvun lama, jolloin monia asiakkaita meni nurin ja joutui velkavankeuteen. Kun palkansaaja ryhtyy yrittäjäksi, häneltä menee kaksi vuotta kääntää aivonsa toisinpäin; oikeudet muuttuvatkin yht´äkkiä velvollisuuksiksi.

Jalkapalloura katkesi ennen alkamistaan polvivaivoihin, jatkui 1985 valmennusuralla, jos siitä kuitenkaan voi puhua. Takana on kuitenkin 2005 saatu Suomen Palloliiton kultainen ansiomerkki. Juniorivalmennettavista tunnetuin lienee miesten maajoukkueessakin pelaava Berat Sadik, muita tunnettuja ovat KuPSissa ja Torniossa liigaa pelannut ja nyt AC Oulussa pelaava Mika Lähderinne ja 2010 Valkeakosken Hakassa pelannut Chevdet Gela.

20 vuotta elämästäni meni jalkapallon, yrittäjyyden ja nukkumisen merkeissä. V. 2001 käväistiin puheenjohtajakaudellani KiuPan kanssa Kakkosessa.

Kirjaharrastukseni alkoi kansakoulun ala-asteella toisella luokalla lainattuani kirjoja Pyhäjärven Emoniemen koulun kirjastosta, vanhemmiltani salaa. He eivät lukemista hyväksyneet, vain työ oli ainoa hyväksytty vapaa-ajan harrastus. Kun on siinä iässä illat nenä kiinni kirjassa, suomen kieli menee selkärankaan niin kuin Matti Nykäseltä mäkihyppy.

Isäni oli sodassa viisi vuotta ja sitä ennen 12 kk armeijassa. Olen yhdeksän peltohehtaarin, kahdeksan sisaruksen ja kuuden lehmän rintamamiestilalta. Perinnöksi olen saanut suomalaisen sisun ja 200 metriä etumatkaa.

Toinen nuoruuteni harrastus oli elokuvat. Luin aiheesta kaiken ja 80-luvulla tiesin aiheesta lähes saman kuin Peter von Bagh. Tosin elokuvien katsominen lapsena jäi Ylen, siis venäläisten työläiskuvien varaan (reppana hiihtää lumituiskussa vastatuuleen).

Pakinoita olen kirjoittanut aina. Kansakoulussa ne luettiin luokan edessä housunpuntit vavisten. Myöhemmin niitä – ja kolumneja - on ilmestynyt Kiuruvesi-lehdessä, Iisalmen Sanomissa, Viikkoviisarissa, Mauri Sariolan Seurassa-lehdessä ja Thaimaassa ilmestyvässä Thaimaansuomalainen-lehdessä (nykyisin Thaipaleella-lehti).

Olen infarktin saanut mies, jolla on yli 30 % sydämestä kuoleutunut – siis lähes sydämetön – korkea kolestroli, diabetes ja sydämen vajaatoiminta. Siis terve keski-ikäinen suomalainen mies, jolla on thaimaalainen vaimo.