Olen kotoisin Viitasaarelta ja syntynyt sota-aikana isäni ollessa jatkosodassa rintamalla. Äitini kertoman mukaan talvi oli kylmä. Ulkona paukkui yli 30 asteen pakkanen ja huone, jossa synnyin oli niin kylmä, että ikkunalasit olivat sisäpuolelta paksun jään peitossa. Uunissa paloi valkea ja mummoni yritti pitää minua lämpimänä uunin edessä vilttiin käärittynä.
Äiti oli lähettänyt isälle kirjeen rintamalle, että tyttö on syntynyt. Sotakaverit olivat pitäneet korsussa isälle puheen ja heitelleet nimiehdotuksia vastasyntyneelle. Eräs kaveri oli ehdottanut nimeä Kyllikki, jonka hän muisti Johannes Linnankosken kirjottamasta kirjasta: Laulu tulipunaisesta kukasta. Kaveri perusteli nimiehdotustaan sillä, että isän nimi alkaa K-kirjaimella ja sukunimikin täsmää, eli on sama kuin kirjan Kyllikillä.Tarina kertoo, että minut oli jo kastettu ennen kuin isän kirje tuli rintamalta. Netissä oleva Sotapolku.fi kerää tietoja sodassa olleista sotilaista. Ilmoitin isäni tiedot sinne. Nyt isäni on muiden itsenäisyyttämme puolustaneiden sotilaiden joukossa.
Jäädessäni pois työelämästä kiinnostuin runoista ja niiden kirjottamisesta. Hakeuduin runopiiriin ja sain sieltä sytykkeitä runojen kirjoittamiseen. Kirjoitimme piirissä antologioita, joka vuosi ilmestyi yksi kirja. Olen osallistunut kirjoituskilpailuihin ja menestynyt niissä hyvin. Joitain runojani on julkaistu lehdissä ja sanotuksiani on sävelletty tanssiorkesterille. Ne löytyvät Teoston sivuilta.
Kirjoitan runoja luonnosta, linnuista, eletystä elämästä, pettymyksestä, surusta ja rakkaudesta. Runoihini mahtuu koko elämänkirjo. On hyvä huomata sekin, kuinka terapeuttinen voima kirjoittamisella on. Vaikeat mieltä painavat asiat unohtuvat hetkessä, kun teksti ilmestyy paperille. Tästä on hyvä jatkaa matkaa toisiin uniin.
