Keronen Erja

Olen keski-ikäinen, keskisuomalainen ja monin tavoin keskivertoinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Juureni ovat Savonmaan sydämessa, Kiuruvedellä, jossa syntyivät aikoinaan myös isäni, äitini, isäni isä, isäni äiti, äitini isä, äitini äiti... Äitini isoäiti taisi sentään syntyä Viipurissa.

Lapsena luin paljon. Kirjasuosikkini olivat tuolle ajalle tyypillisiä: Tiina, Lotta, Ursula, Vihervaaran Anna, runotyttö Emilia ja Viisikon nuoret kiinnostivat. Kymmenvuotiaana päätin sitten minäkin kirjoittaa kirjan. Lähetin sen suurin toivein kustantajalle, mutta niin vain tuli takaisin, ja aika nopeasti. Mieleen jäi kuitenkin haave: jonain päivänä kirjoittaisin ihan oikean kirjan, oikean romaanin! Yli kolmekymmentä vuotta haaveilin.

Ylioppilaaksitulon jälkeen opiskelin sekä yleistä että kotimaista kirjallisuustiedettä Jyväskylän yliopistossa. Tajusin, kuinka paljon maailmassa on taidokkaasti kirjoitettuja, upeita romaaneja. Tajusin myös, etten ikinä pystyisi samaan. Siihen loppui kirjoittaminen – moneksi vuodeksi.

Joskus olen miettinyt, mikä sai minut taas kirjoittamaan. En tiedä varmasti. Yksi syy saattaa olla palaaminen suomen kielen opintojen pariin ja uudenlainen kiinnostus kieleemme ja varsinkin sen sanastoon. Ehkä myös eletyt vuodet ja erilaiset elämänkokemukset toivat sekä halua että rohkeutta kirjoittaa.

Matkalla Alapamaan on kirjoitettu kahdessa eri vaiheessa, 2000-luvun alussa ja vuosina 2010-2014. Lopullinen sysäys romaanin työstämiseen oli vuorotteluvapaa syksyllä 2013. Matkalla Alapamaan ei kerro omasta elämästäni: minä en ole Aino, minä en ole Mari. Olen kuitenkin hyödyntänyt elämäni varrella kuulemiani ja näkemiäni sattumuksia ja muokannut niitä mieleisiksini.

Olemme matkanneet yhdessä Ainon ja Marin kanssa kohti Alapamaa useita vuosia. Nyt on aika päästää tytöt jatkamaan matkaa kahdestaan. Minä vilkutan heille läppärini äärestä ja ehkä vähän – ihan vähän vain - itkeskelen. Toivottavasti tyttöjen matka sujuu hyvin.