Olen Anni Kultajoki, runotyttö.
Kultajoethan tunnetaan joka puolella maailmaa siitä, että niiden pohjasta löytyy arvokasta kultametallia, joka on yleensä melkein puhdasta kultaa, pitoisuudeltaan lähes 24 karaatia.
Mutta millä muulla tavoin kultajoki eroaa muista joista? Ei yhtään mitenkään. Se näyttää aivan tavalliselta joelta, mutta kätkee tummiin syvyyksiinsä silti jotakin hyvin arvokasta.
Kullan esiin saaminen on kuitenkin hyvin vaikeaa ja vaatii suuria ponnistuksia. Sitä itselleen tavoittelevan on sukellettava syvälle, aivan pohjaan asti, vastustettava voimakkaita veden virtauksia, kestettävä jäätävää kylmyyttä ja hapenpuutetta, sekä väisteltävä isoja teräviä kivenlohkareita. On kaivettava joen pohjaa jatkuvasti periksi antamattomalla sinnikkyydellä monenlaisista raskaista vastuksista välittämättä. Jos kultaa huuhdotaan esiin joen rannalta, kiusana ovat lisäksi suuret hyttysparvet ja paahtava aurinko, sekä liian uteliaat kullanhimoiset turistit.
Ihmiselämän raskaiden kokemusten esiin tuomat kultahiput löytyvät usein myös tunteiden syvistä syövereistä, ja niistä rankkojen kokemusten tummista vesistä, joista ne tuskien kautta ilmestyvät esille, kuin arvokas kulta joen pohjamudasta. Kuitenkin niiden arvo ymmärretään useimmiten vasta jälkeenpäin, kun ne ovat sulautuneet elämän kokemuskenttään yhtenä erottamattomana osana, ja omalta osaltaan muokanneet ihmisestä sen yksilön, joka hän kaiken kokemansa jälkeen on.
