Synnyin Espoossa 1956. Olen perheen kahdesta lapsesta nuorimmainen. Vanhempani ovat kotoisin Etelä-Pohjanmaalta. Vietin monet lapsuuden lomistani mummolassa Myrkyn kylässä Kristiinankaupungin lähellä. Luonto on ollut lapsesta saakka voiman antaja. Luonnossa syntyy uudet ajatukset ja mieli rauhoittuu.
Perustin perheen nuorella iällä. Minulla on kaksi aikuista lasta ja neljä lastenlasta. Vuosittain lomailen Australian Sydneyssä tyttären ja lastenlasten luona. 2012 muutin Pohjanmaalle Kristiinankaupunkiin, jossa opetan kansalaisopistolla kehon ja mielen hyvinvointia vahvistavaa Reikimenetelmää. Täällä hiljaisuudessa myös sain valmiiksi esikoisteokseni.
Katselin lapsena usein tähtitaivaalle ja muistan miten päähäni koski, kun yritin miettiä, mitä tuolla jossain on. Luin Raamattua kuin historian kirjaa ja etsin vastauksia. Isäni kiersi kirkot ja museot kanssani, että etsivälle löytyisi jokin reitti lähteen luokse – tuloksetta.
Jäin työkyvyttömyyseläkkeelle 48-vuotiaana selkäsairauden vuoksi, jolloin sain aikaa selkeyttää tapahtumarikasta elämääni. Olin lapsuudesta lähtien ollut haaveilija ja monet haaveistani kävivät toteen. Minulla oli nyt aikaa miettiä, mikä on se voima, joka saa mielikuvat ilmentymään elämässä. Kun riittävän kauan etsin salaperäistä voimaa ja siinä ohessa menetelmää, jolla voisin vahvistaa omaa terveyttäni, löysin Helsingin yliopistolta esittelyn japanilaisesta Reikimenetelmästä, jossa kyse oli elämänvoimasta ja henkisestä kasvusta. Lähdin kursseille. Aloin saamaan vastauksia moniin kysymyksiini kääntämällä katseeni sisäänpäin. Otin kynän käteen ja aloin kirjoittamaan.
Hiljaisuuden meri sisälläni oli aluksi täynnä hajallaan olevia yksittäisiä sanoja, jotka alkoivat järjestäytymään, kun harjoitin meditaatiota. Lopulta sain irrallisista sanoista tolkkua niin, että kirjoittamisesta tuli henkinen ystäväni, jonka seurassa viihdyn mainiosti.
Olen läpi elämäni ollut kiinnostunut ihmisen elämänkaareen liittyvistä asioista ja kohdannut niin varjon kuin valon puolella kulkevia ihmisiä ja kuullut heidän tarinoitaan. Lapsuuden Pohjanmaalla vanha väki opetti, että kuolemaa ei kukaan voi välttää, vaan se on luonnollinen osa elämän kiertokulkua – päätös yhdelle maalliselle taipaleelle. Henget voivat kuitenkin tarvittaessa auttaa tänne jääneitä läheisiään.
Eläkkeelle jäämisen jälkeen hoidin itseäni ja lopulta työskentelin osapäiväisenä vammaisten avustajana ja ohjaajana, tein keikkatöitä espoolaisissa päiväkodeissa eri-ikäisten lasten parissa, opiskelin lähihoitajakoulussa ja sain kokemusta vanhusten hoidosta. Kokemukset ovat rikastuttaneet elämääni ja herättäneet ajatuksia, jotka ovat tunteina ja sanoina kirjani sivuilla. Toivon, että niistä on iloa ja myös apua eri elämänvaiheissa oleville lukijoille.
Iloitsen suuresti siitä, että tietoisuusharjoittelu on arkipäiväistynyt ja ihmiset alkavat oivaltaa itsessään olevan voiman, jonka avulla jokaisella on mahdollisuus löytää ilo ja tasapaino elämäänsä.
Kirjoittaminen on mielekäs harrastus ja tulee osaltani jatkumaan, kunnes on aika tehdä jotain muuta.
Tutustu kotisivuuni
