Järvi-Laturi Joni

Olen paljasjalkainen tamperelainen ja vanhanaikainen mies mitä tulee itsensä ilmaisuun. Pidän asioista jotka jalostuttavat sielua. Inhoan roskaa ja viihteen nimessä tapahtuvaa pikkusieluisuutta ja itsensä häpäisyä. Nykymaailmassa tämä asenne on melkein rikos.

Lapsena harrastin jääkiekkoa ja jalkapalloa, nykyään harrastan kävelyä ja musiikin kuuntelua. En usko että kirjoittamaan aina oppii lukemalla tai hakemalla taustatietoja, vaan ihminen voi kirjoittaa myös tunteistaan. Musiikki vaikutti paljon esikoisteokseeni.

Minulle onnistuneimmassa taiteessa yhdistyvät tunteiden koskettaminen ja vahva sanoma. Taide saa olla vaarallista, dramaattisen elämän tilintekoa, se saa olla myös persoonallista.

Kirjoittaminen on minulle terapiaa kaikkea ikävää vastaan, yritys luoda vallankumouksellisuutta. Maailma ei muutu piilottamalla totuutta, kaikesta pitää saada puhua ja tabuja saa särkeä.

Taiteessani yhdistyvät Tabermann ja Morrissey, kirjoitan rakkaudesta ja kritisoin myös vallitsevia arvoja. Suora ilmaisu on paljolti tapani, abstrakti runous ei viehätä minua.