Oikarinen Tapio

Olen vuonna 1949 Vaasassa syntynyt ja lähes elämäni siellä asunut. Nyt eläkepäiviäni olen jo vuodesta 2014 asti viettänyt Tampereella. Oppikouluun minua ei ohjattu, mutta joskus kansakoulun jälkeen hakeuduin kansankorkeakoulun (Sirola-opisto) sanomalehdentoimittajalinjalle. Toimittajaa ei minusta koskaan tullut, vaikka artikkeleja olen lehtiin kirjoitellutkin. Myös runojani on julkaistu joissakin lehdissä ja Vaasan työväenopiston kokoelmissa. Melkein valmistuin Vaasan yliopistosta hallintotieteiden maisteriksi. Kansakoulupohjani ei riittänyt yliopiston kielten opiskeluun. En sitten kirjoittanut graduakaan, mutta kandidaatintyön kirjoitin otsikolla "Kolmannnen sektorin johtamisen muutokset". Suuren osan elämästäni olen työskennellyt erilaisissa järjestöissä. 21 vuotta työväenjärjestöissä ja sitten 15 vuotta Vaasan ensi- ja turvakodissa, jota myös ylläpitää yhdistys. Välillä työskentelin myös Vaasan Setlementtiyhdistyksen nuorisotukiasuntolassa. Näin myös sosiaaliala on tullut tuksi.

Kirjastani Pohjanmaan punaisemmat työväentalot - aatetta ja kulttuuria saattaa näkyä, että olen kiinnostunut historiasta ja kotiseudusta. Kunnalliset luottamustoimeni ovat olleet kulttuurilautakunnan jäsenyys, Pohjanmaan liiton kulttuurilautakunnan jäsenyys ja Vaasan museolautakunnan puheenjohtajuus. Tampereelle muutettuani olin kymmenisen vuotta Työväenmuseo Werstaan vapaaehtoisena. Ohjasin myös Miessakit ry:n miesten eroryhmiä, joka oli melkein samaa kuin työni turvakodissa.

Tietokirjalijana olen melkolailla harvoin kirjoittava sekatyömies. Tietopuolisia artikkeleita eri lehtiin ja joihinkin kirjoihin olen kirjoittanut. Mutta kirjani ovat ennen tätä Pohjanmaan työväentaloista kertovaa kirjaa olleet:

1993 Yrtit ja kerhotoiminta. Se kertoo luonnon yrttien hyödyntämisestä lasten kerhoissa ja leireillä. Julkaisijana oli SDPL.

2014 Mies - hajallaan mutta kokoon kursittavissa. Kirja esitteli perheväkivaltaisten miesten ja eronneiden miesten auttamista. Julkaisija oli Vaasan ensi- ja turvakoti ry.

Ehkä jatkan kirjoittamista sivuten omaa elämääni. Mitä polkuja olen kulkenut. Ehkä runotkin palaavat kirjoituspöydälle.