Aakkosista se lähti. Mieltymykseni kirjoittamiseen meinaan. Muistan vieläkin sen riemun, kun hoksasin kirjaimista muodostuvat sanat...virkkeet...tarinat. Ne veivät mennessään.
Sanoissa asuvaa voimaa ihmettelen vielä tänäkin päivänä. Joskus oikein hämmästyn, miten yksi pieni sana, jopa pilkku tai oikeammin sen paikka, voi muuttaa tai määrittää uudelleen koko virkkeen sisällön. Päivätyössäni, paikallislehti Pitäjäläisen toimituksessa, saankin olla tarkkana, että käytän sanoja oikein.
Kirjoitan paljon myös vapaa-ajallani, vaikka se joskus hassulta tuntuukin. Mutta minkä sille mahtaa, kun sanat vievät mennessään.
Esikoiskirjani Maa-Meri-Taivas runot olen kirjoittanut omille lapsilleni heidän ollessa pieniä. Loruttelut ja riimittelyt kehittävät mielestäni hyvin utelista kielikorvaa ja antavat lapselle oivalluksia sanojen rikkaaseen käyttöön.
Luen päivittäin lapsilleni ja suosittelen sitä muillekin. Se hetki, kun kaikki rauhoittuvat lorun, sadun tai romaanin ääreen...ja antavat sen viedä mennessään…
Matkaan lähden usein minäkin.
