Walden Tuula

Olen Turun seudulla koko elämäni asunut ja myös sukujuuriltani turkulainen. Olen matemaattisten aineiden filosofian maisteri ja työni olen tehnyt yläkoulun rehtorina. Runojeni liikkumavara on siis tiukan todellisuuden ja iloisen jouston raameissa.

Olen harrastuspohjaltani suullisen ilmaisun harrastaja. Runoesityksiä valmistellessani etsin esitettäväksi sopivia runoja. Useimmiten ihmiset haluavat kuulla jotain elämänläheistä, tuttua. Jotain, mikä herättää muistoja, tunteita, tulee lähelle, saattaa huvittaakin. Jotain, josta tulee tunne, että noin minullekin voisi käydä tai tuosta minäkin voisin kertoa.
 
Siitä alkoi kirjoittaminen. Halusin olla tarinankertoja, iltojen viihdyttäjä, ihmisyyden peili.
 
Kirjoitin ensin yleiskielellä, mutta huomasin, että omalla äidinkielelläni pystyn sittenkin ilmaisemaan itseäni aidoimmin. Käänsin joitakin yleiskielisiä runojani omalle murteelleni ja huomasin, että samalla niiden tunnelma muuttui. Teeskentely putosi pois. Murre ei runoissani ole tehokeino eikä missään tapauksessa vitsi. Se on ominta ilmaisuani. Syntyperäisenä Turkulaisena tunnen tämän alueen murteen. Murre on kuitenkin muuttuvaa ajan ja paikan mukaan. Jopa Turun eri kaupunginosissa on omat erikoispiirteensä. Siksi en väitä runojeni olevan Turun murrerunoja vaan tarinoita minun äidinkielelläni.