Koukkari Esa

Esa Johannes Koukkari syntyi Pohjois-Savossa Vieremällä 22.9.1938. Syrjäisessä metsäpitäjässä elettiin pääasiassa kituvilla pientiloilla. Lisäansioita hankittiin metsäsavotoista ja satunnaisista rakennustöistä.

Metsäalaan perehtynyt nuorukainen ajatteli aluksi metsäteknikon ammattia. Hän kuitenkin luopui tästä ajatuksesta ja valitsi vaihtoehdoksi rakennusalan. Esa pääsi Oulun teknillisen oppilaitoksen tien- ja vesirakennuksen opintosuunnalle 1960 ja valmistui rakennusmestariksi luokkansa priimuksena 1963.

Nuori mies asettui asumaan perheineen 1966 Hyvinkäälle ja alkoi osallistua aktiivisesti rakennusmestarien yhdistystoimintaan. Ammattikunnan piirissä huomattiin, että miehellä on hallussaan kynä ja sana. Yksityistoimialojen Rakennusmestariliitto (myöh. Rakennusteknisten Ammattiliitto) kutsui hänet järjestön pääsihteeriksi 1976.

Ammattiliittovuosina kirjoittaminen oli lähinnä työrutiinia. Työnkuvaan kuului enemmän neuvottelua ja sopimustentekoa. Ennen eläkkeelle siirtymistään hän päätti kirjoittaa kirjan projektirakentajista ja heidän työoloistaan. Rakentajat rajantakaiset -kirja julkaistiin eläkkeelle siirtymisen aikoihin syksyllä 1998. Tuolloin taakse jäi 22 työntäyteistä järjestötyövuotta.

Eläkkeelle jäätyään Esa ryhtyi vapaaksi kirjoittajaksi ja tietokirjailijaksi. Toinen julkaisu Kodasta kualaan – pertistä kerkaan käsitteli Venäjällä asuvien sukukansojen rakennusperinnettä ja kyläkulttuuria. Kolmannessa kirjassa Maasta, kivestä ja puusta liikutaan Karpaateilla unkarilaisten asumisestaan jättämillä jäljillä. Rakennustaito-lehti julkaisi kaikkiaan 33 artikkelia kielisukulaisten rakennusperinteestä ja asumisen historiasta.

Sukukansaprojektinsa jälkeen Esa siirtyi perinteisen sukututkimuksen pariin. Tältä alueelta häneltä ilmestyi kolme omakustannetta. Oman sukuhaaransa tapahtumiin liittyen syntyi vielä 2012 kaksiosaisena sukuromaani Verenperintö I ja II.

Viimeisimpänä tulee uunista ulos muistelmateos: RAL se oli minun rattoni ja työni. Kirjan sisällys on tarkka kuvaus rakennusalan toimihenkilöiden ammattiyhdistyshistoriaa 1900-luvulta ja samalla myös merkittävä osa Esa Koukkarin omaa elämäntarinaa.