Kirjoittaja on 31-vuotias sosionomi (AMK) ja yhteisöpedagogi (AMK)-opiskelija, joka sairastui uupumukseen kesällä 2017. Uupumusta seurasi masennus ja ahdistus. Toipuminen alkoi pikkuhiljaa eräänä unettomana yönä. Mieli alkoi tuottaa tekstiä. Teksti sai runomuodon. Runoista syntyi Kosketusarka.
Teos on täynnä voimaa, toivoa ja valoa. Uupumuksesta selviää, masennuksesta selviää. Mikään ei ole lopullista. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus.
