Hannu Virta

Suomalainen mies.
Ajattelee itse.
Vanhuuseläkkeellä toukokuusta 2018.
Entinen henkisten ja ruumillisten töiden suorittaja.
Nykyinen elämän havainnoitsija.
Näkijä, kokija ja vielä tekijäkin.
Kohti uusia perspektiivejä ja näkökulmia.
Elämä kuin sipulin kuorintaa. Joskus itkettää, mutta nauru vapauttaa.
Elämän ei pitäisi olla haudanvakava Via Dolorosa.
Todellisuus vain on ja vain liike on pysyvää.
Hyvä vai paha?
Kaikki on suhteellista, mutta maailmankaikkeudessa tietyt lainalaisuudet hallitsevat
7 miljardia näkökulmaa. Minullakin vain yksi.
Jokainen rakentaa oman maailmansa ja elää siinä. Todellisuus kuitenkin loppu viimein hallitsee.
Vain jakamalla voi poistaa yksinäisyyden ja kuitenkin lopulta olemme kaikki yksin. Liian usein kohtaanto-ongelmia luovien muurien takana.
Sisäisen eheyden löytäminen on elintärkeää maailmassa, jossa totuudestakin on tullut nykyisin kauppatavaraa.
Kirjoittaminen on minulle aina ollut helpompaa kuin puhuminen, mutta olen opetellut puhumistakin.
Joidenkin kanssa voi löytää yhteyden ja vaihtaa ajatuksia. Inttäjien kanssa päätyy turhiin umpikujiin.
Kovin usein olemme niin kiinni asenteissamme, että vain pintakerrokset kohtaavat. Ja sitten tärkeämpää kuin totuuden etsiminen, onkin oikeassa oleminen.
Etsimme vain samanmielisten seuraa, vaikka juuri erilaisuuksista voisimme oppia.
Rakkaus ja pelko. Taistelemassa tilasta elämässämme.
Näistä lähtökohdista kirjoitukseni syntyneet.
Avoimin mielin.
Vapaus jostakin ei riitä. Vasta vapaus toimia merkitsee.
Energia toiminnaksi.
Ja siinäkin pätee se, että vain positiivinen energia on merkityksellistä.
Negatiivinen tuhoaa.
Varsinkin vihaenergia.