Drockila Susanna

Kirjat ja kirjoittaminen ovat olleet suuri osa elämääni siitä lähtien, kun 5-vuotiaana opin lukemaan seuratessani isoveljeni Aapisen tavaamista. Perin rakkauden kirjallisuuteen vanhemmiltani, ja olen ilokseni onnistunut siirtämään tuon perinnön myös omille lapsilleni.

Uskon, että pienen ihmisen sanoilla voi olla suuri merkitys. Haluan runoissani puhua myös niiden puolesta, jotka eivät itse saa ilmaistua tunteitaan tai ajatuksiaan.

Eräs lukijani on sanonut: ”Näistä runoista saa voimaa katsoa elämää suoraan silmiin ja olla hukkaamatta itseään.” Jos yksikin ihminen kokee näin, ei työ ole ollut turhaa.