Peltoniemi Jari-Pekka

Syntynyt 1953. Syntymäkotikunta Veteli. Kirjoittanut ylioppilaaksi Vetelin lukiosta 1971. Tehnyt elämäntyönsä pienessä insinööritoimistossa Espoossa. Eläkkeellä vuodesta 2003 alkaen.

Ensimmäiset runoni kirjoitin 1990-luvun puolivälissä. Runojen kirjoittaminen alkoi oikeastaan ihan vahingossa. Kuljin syksyaikaan puun ohi, taisi olla vaahtera. Juuri silloin iso keltainen lehti putosi hitaasti leijaillen maahan. Mieleeni tuli jostain, että ”lehtien ote lipsuu”. Kehittelin ajatusta hieman lisää, ja lopulta siitä tuli ensimmäinen runoni ”Syksy puiden lintujen”, joka oli vapaamuotoisesti kirjoitettu.

Meille oli tuohon aikaan ostettu ensimmäinen tietokone, jossa oli alkeellinen Windows 3.1 -käyttöjärjestelmä. Tuolla koneella aloin sitten kirjoittaa lisää runoja. Tallensin niitä vanhanmallisille disketeille, joita nykynuoret eivät ole koskaan edes nähneet. Osa runoista on vapaamuotoisia ja osa riimitettyjä.

Jossain vaiheessa tein havainnon, että runojen kirjoittaminen oli hyvin terapeuttista. Kun kirjoitin ajatuksiani tekstiksi, huomasin, että ymmärrän paremmin niitä, koska ne oli jäsennelty tiettyyn muotoon. Jos kirjoitin jostain ahdistavasta aiheesta, sen käsitteleminen kirjallisessa muodossa auttoi myös lievittämään ahdistusta.

Runojeni aihepiiri on melko laaja. Ne kertovat varhaislapsuuden välähdyksenomaisista muistoista, luonnon pienistä ilmiöistä, ihmissuhteista ja yhteiskunnallisista ongelmista. Yksi keskeinen aihepiiri runoissani on myös masennus ja suru. Synkkien aiheiden joukosta löytyy myös runsaasti iloisia runoja, joten kirjani lukija voi jopa hymyillä tiettyjen runojen kohdalla.