Aho Valde

Olen muutamana kesänä saanut kokea mieluisia tuokioita Kilpisjärven maisemissa. Mietin, että mikä kumma Lapissa viehättää?  Miksi vuodesta toiseen haluaisi tunturimaisemiin aina uudelleen palata? Ehkä ja varmaan Lapin karu luonto on herättänyt kaipuun. Jokaiseen Lapin retkeen on sisältynyt mieluisia yllätyksiä. Niin kuin sekin kun sain lentää helikopterilla ja katsella maisemia linnun silmin.

Alkuun hieman pelotti, kun nousimme ilmaan Kilpisjärven rannalta. Mutta hetkessä pelon poikanen oli tiessään, kun kone kohosi ilmaan vakaasti, ilman minkäänlaista tärinää. Hujauksessa olimme Saanatunturin yllä. Tunturimaisema oli aivan erilainen ilmasta kuin maasta katsoen. Ja tuntureita tuntureiden perään oli aivan silmänkantamattomiin. Tuntureiden rinteillä risteilivät pärskivät tunturipurot. Purojen vedet virtasivat läpikuultavan kirkkaisiin tunturijärviin. Minä kalamies ajattelin: ”Päästäpä tuonne heittelemään perhoa tai lippaa harjuksen ja taimenen pään menoksi.” Lentäminen jotenkin pysähdytti ajattelemaan, että minne ihmisellä on kiire? Kannattaa tulla Lappiin, kannattaa nähdä ja kokea, ja ennen kaikkea käydä helikopterilennolla.

Lapin maisemissa on syntynyt melkoisesti runoja ja suorasanaisia tekstejä. Toivon runokirjani lukijoille mukavia lukuelämyksiä runokirjani parissa.