Röntynen Aira

Nuoresta pitäen kirjoittaminen on teuhtaissut mukaansa. Nykyisin tekniikka on vaivatonta, mutta alkuun ajatuksensa piti siirtää paperille kynällä skriivaten. Myöhemmin tuli kirjoituskone, sitten sähköinen sellainen ja nyt ollaan jo läpykkävaiheessa. Sama se millä kirjoittaa kun saa päässä kieppuvat aiheet ja asiat siirrettyä näkyvämpään olomuotoon. Alkuun pääsin lehden palstoille puklauttelemalla pakinoita. Ja siitä se ajan päälle pulskistui myös Tv-kommenteiksi, artikkeleiksi ja reportaaseiksi. Tätä nykyä olen monessa kunnassa ilmestyvän paikallislehden Rantapohjan avustajakirjoittaja.

Se, että kirjoituskilpailuista on tullut palkintosijoja, viimemmäksi kunniakirja Päätalo-instituutin kirjakilpailuista, on antanut ikään kuin polttoainetta kirjoittamisintoon jatkossa. Lasten kirjanen Ilonan taikamatka, jonka kuvitti Leena Kauppila, ilmestyi kauan sitten Uuden Naisen kustantamana.

Kirjoituksissani huumori on kulkenut käsikynkkää muun tekstin kanssa, voi sanoa kautta linjan. Samoin kansanomainen, rempseän hersyvä ja palautteista päätellen tykätty ilmaisutapa.

Sanotaan, että Haukipudas omansa perii ja niin se on minunkin kohdallani tehnyt. Aikoinaan on tullut asuttua Tampereella miehen opiskellessa. Sitten Tallinnassa miehen oltua töissä Eestin radiossa, suomenkielisessä toimituksessa. Myöhemmin Tikkurila tuli tutuksi, taas miehen töiden puitteissa. Viimeistä kohdetta lukuun ottamatta näissä kuviossa myös kaksi lastamme oli mukana. Panimme heidät eestinkieliseen kouluun. He joutuivat siis sopeutumaan uusiin olosuhteisiin jälleen kerran. Muttei näistä kuvioista ainakaan mitään haittaa ilmennyt silloin eikä jälkeen päinkään.

Omalla kohdallani kirjoittaminen on kulkenut kylkiäisenä kaikissa osoitteissa. Eestin Radiolle tein silloin tällöin suomenkielisiä lasten ohjelmia. Joskus harvoin olin muissa merkeissä mikrofonin takana. Ja tulipa tehtyä lehtihaastattelu suomalaiseen lehteen mm. tietoniekka Hardi Tiiduksesta, joka työskenteli Eestin Radiossa ja Televisiossa.