Viinikainen Reetta

Olen Reetta Viinikainen ja asun Keski-Suomessa. Minulla oli vaikea lapsuus. Koin väkivaltaa lapsesta asti. Minut huostaanotettiin kahdeksanvuotiaana sijaisperheeseen, jossa minua pahoinpideltiin ja aivopestiin noin kymmenen vuotta. Sijaisperheessäkään minua ei rakastettu eikä minusta välitetty ilman taka-ajatuksia.  Opin, että rakkaus on tämän maailman sairaus, jolle nykyään vain minä olen immuuni.

Basson soiton ja laulamisen lisäksi löysin kirjoittamisen avukseni, jotta selviän pimeimpinäkin hetkinä. Kirjoitan hyvin synkistäkin aiheista, koska haluan olla mahdollisimman totuudenmukainen. Kirjoitan ajatukseni niin kuin ne koen. Kirjoituksissani on myös hieman toivoa, mutta se ei ole kirjoitusteni ydin, koska toiveisiini ei ole vastattu. Kirjoitan myös fiktiivisiä tarinoita, joissa annan mielikuvitukseni lentää vapaana.

Runoja tunteista on esikoisteokseni. Jatkossa haaveenani on kirjoittaa lisää runoja, erilaisia tarinoita sekä ehkä suurimpana unelmanani on kirjoittaa omaelämänkerta.