Laitinen Markku

Olen varsinaisen leipätyön ulkopuolelle siirtynyt; vielä alle kuusikymppinen, elossa oleva mies. Vasta elossa olemisen itsestäänselvyydestä luopuneena uskaltauduin tuomaan runoni kirjan muodossa julkisuuteen. Kirjoittanut olen pitkin elämääni, runojani on ollut joissakin antologioissa, lehdissä ja netin sivustoilla. Kirjoitan myös pakinoita, lyhytmuotoisia tarinoita ja teen kirja-arvosteluja - kirjoihin perustuvia juttuja- joiden aihealue on lähinnä psykologian, psykiatrian, filosofian ja muiden elämäntieteiden piirissä. Myös yhteiskuntakriittiset aiheet ovat mielenkiintoni kohteena. Lisäksi jotkin elämänhistorialliset teokset ovat olleet kiinnostavia. Lukeminen on ollut minun "korkeakouluni", sen kautta olen saanut kielelliset oppini. Persoonaltani olen sisäänpäinkääntynyt, ja varsinkin lapsuuttani ja nuoruuttani varjosti sosiaalinen ahdistuneisuus, jännittäminen ja ujous, kyvyttömyys tuoda suullisesti itseäni julki. Niinpä kirjoittamisesta tulikin se kanava jolla voin ilmaista itseäni, siinä juuret kirjoittamiselleni. Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että perheeni, kaksi lastani ja vaimo, ovat olleet anteeksiantavia ja ymmärtäväisiä, eivätkä kolme lastenlastanikaan ymmärrä minua moittia. Olen eräässä runossani sanonut näin: Olen pysähtynyt hyrrä/ hieman kallellaan ja ihmeissäni. Tämä kuvatkoon tämän hetkistä elämäntilannettani.