Raija Rautakoura

Kun muutin takaisin Suomeen kymmenen Afrikka-vuoden jälkeen, huomasin olevani vanha.
Mikään ei varoittanut minua, sillä asuin maissa, joissa kokemusta kunnioitetaan.
Suomessa olin yhtäkkiä täti, ikääntynyt, mummo, vanhempi dooris. Aluksi olin hämmästynyt, sitten suutuin.
Sambiassa asuessani olin kirjoittanut tekstin vanhasta, kaatopaikalle tuomitusta keinuhevosesta, Lady Böömanista.
Suomessa ymmärsin, että olin kirjoittanut tulevasta itsestäni.
Löysin tekstin ja piirrokset muuttolaatikosta vanhasta navetasta. Ryhdyin työstämään tekstiä
uusien Suomi-kokemuksieni pohjalta, jolloin alkuperäisestä lastenkirjasta tuli enemmänkin mummojen kapinakirja.
Ilokseni Lady Bööman on saanut eri-ikäisiä ystäviä. Paras suositus, mitä tekstini on ikinä saanut, tuli erään isoäidin 8-vuotiaalta lapsenlapselta, joka sanoi:
” Mummo, en olisi ikänä uskonut, että sulla on näin hauska kirja! ”