Panja Eki

Eki Panjan isä kaatui 1944. Hänen setänsä ja enonsa olivat päämajan kaukopartiossa viisi vuotta. Poika kuunteli heidän kertomuksiaan monta vuotta. Ekin toinen käsi oli kiinni havun oksassa jo 10-vuotiaana, jolloin hän alkoi tehdä erämatkoja yksinään, pienessä repussaan kirves, puukko, eväät ja tulitikut. Hän asui yksinäistilalla kahden koskemattoman erämaan välissä. Eki Panjasta tuli erakko, jolla oli vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan. Koska hän harrasti paljon liikuntaa, hänestä tuli piirin paras urheilija, mikä aiheutti hänen ikätovereissaan vain suurta kateutta. Hän luki yötä päivää ja kun äiti vei kaikki valoneuvot pois, hän luki kuutamon valolla. Jack Londonin kirjat innoittivat häntä ja hän tunsi elävänsä 500 vuotta liian myöhään. Hänen äitinsä oli himouskovainen ja luki raamatun hiirenkorville ymmärtämättä siitä mitään. Kun Eki luki raamatun alkuosan, hän ihmetteli, miten ihmiset voivat uskoa raamatussa esiteltyyn Jahveen, joka oli Ekin mielestä vallanhimoinen, verenhimoinen tyranni, joka ei edes osannut luoda atomeja.

Kun sota loppui, nuori Eki joutui vuodesta toiseen kuuntelemaan sodasta palanneiden miesten sotajuttuja, joita hän oli kurkkuaan myöten täynnä ja niinpä hänestä tuli jo nuorena pasifisti. Äiti tuputti kaikkina vapaa-aikoina pojalle uskontoaan mikä teki pojasta ateistin. Kun hän pääsi eroon jumalanpilkkasyytteiden pelosta, hän kirjoitti esseerakenteisen kirjasen, jonka hän aloitti tarkastelemalla universumia sen ulkopuolelta, sen aikaisemman historian näkökulmasta katsoen.