Niemi Inkeri

Olen syntynyt ja asunut lapsuuteni Kuhmalahdella. Juureni ovat syvällä maaseudussa, vaikka olen asunut muualla puoli vuosisataa. Pisimpään olen jo viihtynyt Tampereen Hervannassa.
Lukeminen on pitkäaikaisin ja rakkain harrastukseni. Innostuin siitä heti, kun koulussa vihdoin kirjaimien salat minulle aukenivat. Kirjojen matkassa olen saanut, kuten muutkin kirjallisuuden seurassa viihtyvät, kokea maailmaa ja elää lukemattomia ihmiskohtaloita, joihin ei yksi ihmisen ikä riitä. Jäätyäni muutama vuosi sitten eläkkeelle aloin ottaa selvää myös itse kirjoittamisesta ja opiskella omien tekstien punomista työväenopiston harrastuspiireissä.
Etunimeni ovat Pirkko Inkeri ja minua on kutsuttu Pirkoksi. Koululuokassani meitä samannimisiä oli joskus jopa viisi. Kun avioiduin ja tyttönimeni Kortelahti vaihtui, tuli minusta mieheni perheeseen kolmas Pirkko Niemi ja suvun lisäksi minut sekoitettiin usein työpaikkani kokonimikaimaan. Ujous oli kuitenkin alun perin syy, miksi lähetin ensimmäiset runoni paikallislehteen Inkeri-nimisenä. Sitä nimeä olen sitten myöhemminkin käyttänyt runoissani.
Miksi haluan kirjoittaa? Sitä on vaikea selittää. Kaikki tärkeä on joka tapauksessa jo painettu ja paremmin kuin itse sen osaisin. En kirjoita minkään konkreettisen hyödyn vuoksi, en maineen enkä kunnian. Päinvastoin pelkään joutuvani naurunalaiseksi paljastaessani lukijoille tekstini. Kuten lukeminen, niin kirjoitusaiheiden keksiminen ja sanojen järjestykseen pistäminen, antavat elämääni mielenkiintoista sisältöä. Joku sanoo kirjoittavansa sisäisestä pakosta. Itse ajattelen sen olevan ennen muuta hauskaa. Iloa ja vahvaa elämänsisältöä toivon Sinullekin, joka nyt tätä luet, kirjallisuuden tai minkä tahansa Sinua innostavan hyvän asian parissa!