Kuultaa aurinko sateen takaa
säteet tanssivat kilpaa
sadepisaroiden kanssa.
Huokausten sijaan
raikasta on hengittää
syvään
iloita, elää
- ruohokin vihertää.
Sanat oikeaan aikaan sanoittuina tai ilmaan heitettyinä lohduttavat. Sanattomuuskin on vuorovaikutusta. Sanojen ja ihmisen elämän monikerroksisuus on kiehtonut minua vuosia. Sanoja on kiva makustella, asetella omiin ajatuksiin ja itsekin yllättyä. Vuosia olen myös harrastanut sanaristikoita, helpoista edennyt haastavampiin ja piilosanoihin. Voi sitä oivallusta! kun pääsee jonkin laatijan aivoituksiin kiinni. Ai! sitä suomen kielen rikkautta monine sanoineen, joista vain murto-osaa käytämme päivittäin.
Tällainenkin sana on olemassa, sitäkö se tarkoittaa. Tämän sanan olin jo unohtanut, mikähän rimmaisi sen kanssa. Luonto myös puhuu meille ja meistä, kutsuu rauhoittumaan, hiljentymään, vaeltamaan yksin ja yhdessä kantojen ja riippusiltojen yli.
Nyt on osa kokemuksistani ja vaikutelmistani kansien sisässä. Uutta jo orastaa.
