Olen jo mummoikään ehtinyt tontuntekijä.Synnyin 1953 Hartolassa vaatimattomaan tupaan. Vain öljylamppu toi valoa pimeinä vuodenaikoina. Ollessani noin nelivuotias muistelen äitini pohtineen tulevaisuuttani aikuisena, koska olin kovin pieni varreltani ja laiha ruipelo. Totesin hänelle alkavani runoilijaksi. Elämän pyörteissä vuodet ja vuosikymmenet kuitenkin kuluivat työtä tehden, äitinä ja nyt jo monen "ipanan" mummona. Sattuman oikusta, erään näkemäni taulun innoittamana, aloin muotoilla ja kehittää hahmoiksi kotometsän ja pihapiirin mielikuvitusolentoja. Tonttuja, keijuja ja menninkäisiä. Näiden mettästonttujen "nassuja" muotoillessani aikoi tarinoita syntyä aivankuin varkain. Ensin kasvot saivat persoonallisen ilmeensä myötä nimen ja tarina alkoi. Kohta jo seuraava tonttu odotti tekijäänsä ja hänenkin tarinana nivoutui muiden tonttujen tarinoiden lomaan. Näin syntyi kirja Puutarhan tontut. Uskon jo edesmenneen äitini istuvan pilvenreunalla hymynkare suupielissään.
Olen kirjassani halunnut jakaa taidon luoda askarrellen oma tarinaansa kertova mielikuvitushahmo. Toiveeni olisikin että kirjani ystävällisen tonttuväen innoittamana syntyisi paljon satuhahmoja kotosuomen metsiin, niityille ja pihapiirin. Pysähtymällä hetkeksi elämän touhotuksesta vaikka kurkistamaan raparperin lehdyköiden alle, saattaa sieltä kurkistaa takaisin utelias silmäpari. Tarvitaan vain avoin mieli.
