Pekka on nykyään synnyinpaikkakunnallaan Kokkolassa asuva monialaisen työkokemuksen omaava tekstintekijä / "sanaseppo". 10.11.1963 syntynyt miehemme on hankkinut taipaleensa aikana myynnin johtamisen, vahvan etujärjestön vetäjän, logistiikan asiantuntijan sekä muusikon lähestymiskulmien kautta niin mielenkiintoisia ja haastavia jaksoja kuin myös koomillisia tilanteitakin elämäänsä. Näistä kaikista saisi varmaankin romaaneja ja puhetta on ollut jopa elokuva -tuotannosta käsikirjoittajana. Myyttisyyteeen, oivaltavuuteen sekä tunne-elämän skaaloihin perustuva kirjoittaminen ovat ainakin toistaiseksi kattanut Heikkilän pöytää kirjallisuuden saralla.
"Mies-tyyppinen" tai "miehisen suora" kirjoitustapa ovat aina silloin tällöin vilahtaneet eri arvioissa ja lukijoiden kommenteissa. Tällainen uudentyyppinen tyylisuunta ja samalla enemmän hengitystilaa lukijalle jättävä runous on saanut jopa "vihdoinkin joku tuntuu joltain" -lausunnon.
Aiemmin Pekalta on julkaistu runokokoelmat Auringonkierros ovesta ulos (2002, Länsirannikko Kustannus) ja Kauniimpaa olla avaamatta (2004, Länsirannikko Kustannus) sekä Mediapinta Oy:n syksyllä -17 julkaisema Valkoisten valheiden kirjo, mikä sisältyi yhtiön Suomi 100 runokirjaa -sarjaan vuonna 2017. Tässä teoksessa on aistittavissa haikeutta ja surumielistä pohdiskelua elämänkuohujen keskellä silti kirjoitettujen rivien aiheuttaessa lukijalleen jopa naurunpyrskähdyksiä "kaupanpäällisinä". Tekstejä ei miellä päiväkirja -lyriikaksi, vaikka sisältöön samaistuminen runouden ystäviltä varmasti luontevasti onnistuukin. Aiemmat teokset ovat saavuttaneet myös heidän joukoissaan, jotka eivät välttämättä runoja ole harrastaneetkaan, mieluisan paljon kiinnostusta ja lämpimiä sanoja uudesta innostuksestaan runoja kohtaan. Toivottavasti lukijaa liikutetaan taas mukavien lukuhetkien parissa!
Uusin Mediapinta Oy:n kustantama Kettu mieheksi - mietelmiä näki päivänvalon helmikuussa 2018. Se on kiinnostava paluujälki kahteen ensimmäiseen kokoelmaan tyylillisesti ja edustaa suoraviivaista tulkintaa miehen mielen syövereistä. Naispuoliset Heikkilää seuraavat henkilöt saavat oivallusta vastakkaisen sukupuolen aivoituksista, mutta miehet saattavat löytää itseään teksteistä. Ei kuitenkaan niin, etteikö jäisi tulkinnanvaraa pureskella elämäänsä ihan omista lähtökohdista. Runo on valmis vasta lukijan lukemana; usein vielä uudelleen ja uudelleen läpikäytynä. Tekstit eivät ole ihan sieltä "helpoimmasta" päästä. Kirjaimellisesti.
