Kananen Matti

Olen syntynyt Pihtiputaalla 28.5.1940 pienviljelijäperheeseen. 1956 läksin ammattikouluun Jyväskylään, puhelinasentajalinjalle, ja 1959 sain ensimmäiseen työpaikkani Äänekoskelta. Välissä oli armeija ja palasin Äänekoskelle. Työpaikkakunnat vaihtuivat, ensin 1966 Mänttään, sitten Savonlinnaan vuoden 1972 heinäkuussa. Sillä vierähti 35 vuotta, työpaikka oli Posti ja lennätinlaitos, jonka nimi muuttui 1990 Posti teleksi. 1995 maaliskuussa siirryin vapaaehtoisesti eläkeputkeen, Telen rajun saneerauksen seurauksena. Vuonna 2000 siirryin sitten eläkkeelle. Tulin uskoon 1991 ja menin 1995 Savonlinnan seurakunnan diakoniatiimiin vapaehtoiseksi toimijaksi, jossa auttamiskohteina olivat työttömät ja päihdeongelmaiset. Myöhemmin mukaan tuli monia muita seurakunnan toimintoja, mutta hallintoon en halunnut mukaan.

1975 liityin Kallislahden Viesti -nimiseen urheiluseuraan ja aloin vetää yleisurheilukoulua. Alussa Kellarpellon kentällä oli kaksi poikaani ja yhden työkaverini poika, mutta pian kentän laidalle alkoi tulla uteliaita poikia ja tyttöjä. Pyysin heitä tulemaan mukaan ja heitä tuli jo samana kesänä runsaasti. Nimen mukaisesti viestijuoksuista tuli menestystä kaikissa ikäryhmissä, varsinkin TUL:n kilpailuissa. Seuratoiminta kehittyi vuosi vuodelta ja seuraluokittelussa päästiin 1980 luvun alkupuolella korkeimpaan, eli valioluokkaan. Seuran nimi vaihtui Savonlinnan Viestiksi, ja 1985 Tornion SM- viesteissä voitettiin yllättäen, 4x1500 metrin Suomen mestaruus, Suomen ennätyksellä. Se oli valmennusurani huipennus.

Kirjallinen toimintani oli 1970-luvulta alkaen erilaisten kirjelmien laatimista, joskus lehtikirjoituksia, mutta mitään isompaa en yrittänyt. 2012 kirjoitin: ”Sinulle ystäväni”, vajaan 50 sivun omakustannuskirjan, omasta elämästäni ja uskoon tulostani. Tämä toinen yritykseni sai aikaan romaaniin, johon sivuja kertyi neljäsataa enemmän.  Aihe kypsyi ajatuksissani puolen vuoden aikana, mutta vastustin ajatusta alkaa kirjoittaa sitä kirjaksi. Sain kuitenkin ihmeellistä vahvistusta. Eräs sellainen oli, että näin syntymäkotini ja kotimaisemani sieluni silmin niin tarkkaan, että voin kuvata ne kirjaani.
 
Olin itse nuorena lahjakas juoksija, mutta olosuhteet harjoittelun aloittamiselle oli niin hankalat, että en päässyt omin voimin niistä yli. Kirjan pääjuoneksi tulikin kuvata mielikuvituksen kautta lahjakkaan juoksijan kehitystä hyvissä olosuhteissa, kohti lapsuuden unelmaa. Lisäksi mielikuvitus toi rinnalle ihanan puolison, joka tuli tukemaan tavoitetta ja toi elämään ihanan rakkaussuhteen, mikä antoi ihmeellisesti voimaa kovaan harjoitteluun. Kolmas ulottuvuus oli tuoda mukaan myös hengellinen elämä ja sen positiivinen vaikutus ihmiselämässä. Tämän päivän yhteiskunnassa on negatiivinen käsitys uskovien elämästä ja seurakunnan toiminnasta. Sen ovat itse aiheuttaneet ”uskonnolliset” seurakunnat, joissa Raamatun tärkein käsky on unohdettu. Kuvaamassani seurakunnassa rakkauden käsky: ”Rakastakaa toisianne”, on voimassa ja tekee siitä elävän. Ilo ja rauha ovat siellä näkyvästi esillä. Näitä seurakuntia on vieläkin olemassa, vaikka ne ovatkin harvassa.