Olen itäsuomalainen luonnonystävä, täällä Pogostan maisemissa syksyn ruska on kaunis. Maatalouden ja vanhustyön parissa vietetyt vuodet ovat olleet antoisia ja työntäyteisiä. Elämä on monella tapaa ollut runsas antaessaan ja ottaessaan, silti haaveilen pienistä ihanista asioista.
Lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi aika kadottaa merkityksensä myös öljyväreillä maalatessa. Jo alakouluikäisenä minun osani oli lukea koulun juhlissa runo.
Ja nyt aikuisiällä tuo runojen lukeminen ja kirjoittaminen sai uuden alkunsa, josta olen kiitollinen seurakuntamme silloiselle diakoniasisar Sannalle sekä kirkkoherra Miettiselle, joka vuonna 1996 pyysi minua runoilemaan kirkkomme 200 -vuotisjuhlaan. Luin siellä kolme omaa runoani, ja tilaisuuden loputtua piispa Sihvonen vaimonsa kanssa tuli kiittämään ja pyytämään runoistani kopiot.
Vuonna 2000 omakustanteena julkaistu runokirja, Ruusuja Sinulle latasi sykettä ja elinvoimaa runsain mitoin.
Lukijani, uppoa tunteelliseen hetkeen Ahtojään kajoa -kirjani sivuille.
