Nikkilä Ari

Olen 18-vuotiaasta asti kirjoittanut pöytälaatikkoon ja ystävieni tilaisuuksiin runoja ja muistokirjoituksia. Kaikki sai alkunsa ujoudesta, kun naiset olivat kovasti pelottavia, enkä saanut sanottua mitä olisin tahtonut sanoa. Silloin aloin kirjoittaa tunteeni runoiksi. Samalla löysin sisältäni todellisen minän, joka vapautui ja runoihini alkoi vuosien myötä tulla syvyyttä elämän karikoista, joita koin niin itse kuin ystävänikin.
 
Kouluja en ole käynyt juuri muuta kuin peruskoulun ja olen niin sanottu itseoppinut kirjoittaja. Kokeilin kaikenlaisia tyylejä, mutta riimittely on aina tuntunut kaikkein omimmalta tyyliltä.
 
Tänä vuonna tulee elämän maileja 50 täyteen. Olen ollut vuoden eläkkeellä metsä- ja puutarhatöistä, siis oikein sopiva aika saada pegasoksen lapseni maailmalle. Olen siis tavallisen erikoinen maalaispoika ja mystinen metsätyömies, jonka ehkä joku löytää rivien välistä sieltä minne katkerimmat kyyneleet on piilotettu.