Toikka PäiviSatakunnassa syntyneenä (1956) ja kasvaneena, Helsingissä opiskelleena, Pohjois-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Hämeessä asuneena minusta on välillä tuntunut, etten ole mistään kotoisin. Ehkä isän puolen karjalaisevakon juurettomuus on periytynyt vielä jälkipolvellekin. Vähitellen äidin synnyinseudut Hämeessä, Tammelan Teurolla ja äidin kotitalo Peltoniemi on muodostunut kotiseuduksi.
Kirjoittajan uraa en ole koskaan itselleni kuvitellut, vaikka opittuani 4-vuotiaana lukemaan olen lukenut kaiken mahdollisen eteeni sattuvan tekstin. Olen tehnyt ja teen edelleen työuraani kirkon palveluksessa, kanttorina. Koulutukseltani olen musiikin maisteri.
Kaksi poikaani on lähtenyt valloittamaan maailmaa sukunimellä Launonen. Minä otin eron jälkeen takaisin tyttönimeni , enkä ole sitä enää vaihtanut uudelleen avioiduttuanikaan.
Tartuin vanhempieni kuoleman jälkeen heidän kirjekokoelmiinsa. Kirjeet olivat neljässä mapissa, erikseen isäni, äitini, isän vanhempien ja äidin vanhempien kirjeet. Aikajärjestyksestä ei ollut tietoakaan, eikä kaikissa kirjeissä ollut päiväyksiä. Vuoden kuluttua kirjeet olivat tietokoneellani ja limitettyäni kirjeet aikajärjestykseen sieltä löytyi Tarina. Toki sieltä löytyi montakin tarinaa, mutta vanhempieni kohtalot 1948-1956 olivat niin dramaattiset, että ne oli pakko työstää kirjaksi.
Kirjaa voi lukea tunnontarkkana ajan kuvauksena kouluelämästä, varuskuntapalveluksesta ja keuhkotautiparantolan miljööstä. Sitä voi lukea myös kasvutarinana, jopa psykologisena tutkimusmateriaalina. Hämäläisen ja karjalaisen suvun ja mentaliteetin kohtaaminen ja uskonnollinen pohdinta on myös merkittävässä osassa.
Tutustu teoksiin: |