Nuorena vietin usein aikaa kirjaston hyllyjen välissä etsien kiinnostavaa luettavaa. Uteliaana, myös uusia runokirjoja hakien. Vähitellen omiin hyllyihin alkoi kertyä runokirjoja, ja niihin on mukava palata yhä uudestaan. Kun voi kuulla tai lukea ajatuksen, joka koskettaa, se saa elämän tuntumaan täydemmältä.
Lapsuuteni ja nuoruuteni vietin Pankakoskella ja Lieksassa. Vuodesta 1990 alkaen olen asunut Kontiolahden Lehmossa. Koulutukseltani olen yo-päivähoitaja. Työvuodet päiväkodissa sisälsivät runojen, lorujen, satujen, tarinoiden ja nukketeatterin värittämää maailmaa, musiikkia unohtamatta. Päiväkotityössä sain toteuttaa luovuuttani. Nykyään kirjoitan runoja, kolumneja ja novelleja.
Musiikki on aina kuulunut vahvasti elämääni. Nuorena viulunsoitto vaihtui pianoon. Nykyisin musisoin lähinnä omaksi ilokseni, pianon ääressä laulaen. Teen myös omia laulutekstejä ja sävellyksiä. Runoissa ja musiikissa on paljon samaa. Runous on sanoja, sävelien sukua.
Sanojen ja sävelien maailmaan mahtuu loputon määrä uusia tekijöitä ja tuotoksia. Nyt pääsee esikoisrunoteokseni 67 Ajatusta muidenkin luettavaksi. Olen onnellinen tästä mahdollisuudesta.
