Maaseudulle syntynyt, Karjalan evakkojen lapsi. Sotainvalidin tytär. Karjalan kaihoa kannan. Kannan, vaikka en ole rajan takana syntynyt, en käynyt. Uskon kuitenkin, että sieltä, rajan takaisista maisemista, kaiho johonkin muuhun, kauaksi kauniiseen, on minuun tullut ja jäänyt. Äitini ja mummoni mukana, pitkänä perintönä peltojen laidalta, kukkuvalta käeltä Karjalan kuusikoista. Kirjoittamalla itkuni iloksi muutan, surut syöstän syömmestäin.
Runoilun aloitin nuorena tyttönä ja kotona onkin toistakymmentä omaa runokirjaa, käsin kirjoitettuja, kokeiluja ja korjailtuja. Niin kuin myös päiväkirjoja, joihin vuosien varrella olen ajatuksiani kirjoittanut. Nykyään teen paljon runokuvia eli liitän runojani ottamiini valokuviin. Näistä on useita sivustoja nettimaailmassa, kuten Facebookissa.
Kirjoittamista olen opiskellut monia vuosia eri kursseilla sekä avoimessa yliopistossa. Kirjoitan runojen lisäksi proosaa, kertomuksia, aforismeja. Olen toiminut lehtiavustajana ja runojani on julkaistu eri lehdissä muutaman kirjasen verran. Lauluiksi tehtyjä tekstejäni on levytettynä joitakin kymmeniä. Kilpailusijoituksiakin on kirjoittamisesta jonkin verran vuosien varrella tullut. Yhden valtakunnallisen kirjoituskilpailun olen voittanut.
Kirjoittamisen lisäksi harrastan muutakin taiteilua: valokuvaamista, piirtämistä, maalaamista sekä monenlaisia käsitöitä, joihin itse suunnittelen myös mallit. Luen paljon. Suomen luonto kaikkina vuodenaikoina on yksi innoittajani sekä oman itsensä tutkiskelun että rauhoittumisen paikka. Kesät menevätkin paljolti reppu selässä ja kamera kainalossa koivun juurella tai rantakallion rauhassa istuen.
Talvet ovat enempi rauhoittumisen aikaa, jolloin voi opiskella jotain uutta. Lähes joka vuosi opiskelenkin jotain vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, esim. kansalaisopistossa. Viimeksi kuluneena vuonna opiskelujen alla on ollut käsityötaide/muotoilu sekä kreikan kieli, joka on kyllä erikoisine kirjaimineen kovin mielenkiintoista, mutta tuntuu niin kauhean vaikealta!
