| Binna BánnaPieni kylä Lapin erämaan keskellä sykkii elämää. Samanlaisia kyliä on enemmän kuin yksi tai kaksi. Vaikka väkeä on vähän, jokainen heistä itkee joskus yksinäisyyttä ja rukoilee rakkautta. He ovat ihmisiä syvästi inhimillisine ominaisuuksineen.
Samanlainen elämännälkä yhdistää heitä kaikkia, olipa kyseessä isä tai poika, ahku tai pojanpoika, lantalaisturisti tai kuollut äiti. Sama polte on myös Moivin rinnassa. Ihminen iloineen ja suruineen on siirrettävissä eläimen nahkoihin. Sekin selviää, että ikävä ei poistu taivaassakaan.
Rita Magga-Kumpulaisen omaelämäkerrallinen Sarvikiela on saanut jatkoa. Romaanissaan Binna Bánna saamelaiskirjailija sukeltaa vanhoihin myytteihin, pelkoihin, tabuihin.
Teos kertoo pienieleisellä tavalla arjen suurista asioista. Kirjailija ei osoita sormella, ei toimi ylituomarina. Kirja on melankolisuudestaan huolimatta täynnä auringonvaloa.
|
