Vaietut

Kaikki oli hyvin Inkerissä vuonna 1927. Leningradin miljoonakaupunki tarjosi suuret markkinat inkerinsuomalaiselle väestölle. Sitten tuli muutos. Ensin tulivat kolhoosit. Sitten alkoivat Stalinin vainot. Ihmisiä vangittiin mielivaltaisesti. Epäilyttäviä ammuttiin ja onnekkaimmat päätyivät Siperian pakkotyöhön. Vuonna 1941 Hitler valloitti Inkerin. Myös saksalaiset olivat julmia inkeriläisiä kohtaan, tosin näitä kohdeltiin useimmiten liittolaisina.

Inkeriläiset siirrettiin Suomeen 1943 työtä tekemään ja sotimaan. Sodan jälkeen Neuvostoliitto vaati kansalaisensa palautettaviksi. Suomi käänsi selkänsä inkeriläisille. Useimmat näistä palasivat, kaikki eivät halunneet. Heimosoturit, ErP6:n sotilaat ja monet muut joutuivat Valvontakomission ja Valpon vainoamiksi. Virallinen Suomi vaikeni. Ja vaikenee yhä. Inkerin kansaa ei enää ole.

Katrinan tarina on tosipohjainen selviytymiskertomus maalaistytön vaiheista tsaarin Venäjältä Kekkosen ajan Suomeen.

Reijo Rautajoki (s. 1946) ryhtyi eläkkeelle jäätyään kirjoittamaan aiheesta, josta kuuli tarinoita koko lapsuutensa: inkeriläisten kohtalosta. Ne tarinat olivat tabuja sodanjälkeisessä Suomessa. Sukulaiset ja tuttavat puhuivat aiheesta kuiskaten. Keskeisiä lähteitä ovat olleet kirjailijan inkeriläinen äiti, lähisukulaiset ja perheen ystävät.