Riisuminen

Riisuminen avaa yhden ikkunan 1950- ja 1960-lukujen Suomeen. Tuon ajan nuorten maailma oli monessa suhteessa toisenlainen kuin tänä päivänä. Kirjan tarina antaa tietoa ja lisää ymmärtämystä sukupolvien kuilun yli.

Kirja kuvaa nuoren aran maalaistytön itsenäistymistaistelua vakavan sairauden, psoriasiksen, yllättävän puhkeamisen jälkeen. Tauti on nykyään hyvinkin tunnettu, – suurin ansio siitä kuuluu tänä syksynä 30-vuotistaivaltaan juhlineelle Psoriasisliitolle – mutta viime vuosisadan puolivälissä sairaus oli suurelle yleisölle tuntematon. Se oli tarkasti salattava ja pidettävä piilossa. Ilmastohoidosta ei siihen aikaan tiedetty eikä puhuttu.

Tarina on myös kuvaus siitä suuresta puutteesta, josta sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat usein joutuneet kärsimään. Se ei ole rahan ja tavaran, vaan vahvan itsetunnon puute. Itsetuntoa pidettiin huonona ominaisuutena, joka hyvän vanhemman oli kitkettävä lapsestaan pois, jotta hänestä ei olisi tullut itsekäs ja ylpeä, vaan nöyrä ja kiltti yhteiskunnan ja läheistensä hyväksi elävä kansalainen.

Kirja on pohjimmiltaan optimistinen kehitystarina: tarinan tytölle aukeaa tie pimeästä tunnelista valoon ja vapauteen.