Laulupuro - kaikuja nuoruudesta

Runokirja, Laulupuro, syntyi 1960-luvun lopulla. Sen kirjoittaja, Leena Sarakoski, joka nykyisin tottelee nimeä Marja Leena Magnusson, oli silloin nuori abiturientti, vastaleivottu ylioppilas ja myöhemmin biologian ja maantieteen opiskelija Helsingin yliopistolta. Leena kirjoitti paljon tuntemuksiaan sekä päiväkirjassaan että ennen kaikkea runoina.
Vuosien vieriessä runot unohtuivat jonnekin muuttolaatikon pohjalle ja seurasivat Leenaa tämän uusille kotikunnaille. Muuttokuorma kulki Uppsalaan, Osloon, Rovaniemelle, takaisin Uppsalaan ja lopuksi Ahvenanmaalle. Siellä Leena, joka oli alkanut kutsua itseään Marja Leenaksi ja oli avioliiton myötä saanut sukunimekseen Magnusson, löysi muuton yhteydessä pölyisen ruskean kirjekuoren. Tarkkana ihmisenä hän ei halunnut heittää sitä roskiin tarkistamatta sen sisältöä. Hämmästyksekseen hän löysi vanhat runonsa, luki ne kyynelsilmin pölyn ja pakkauslaatikoiden ympäröimänä.
Nuori Leena nosti päätään Marja Leenan 60-vuotiaassa sydämessä ja tiedusteli, mitä tämä aikoi tehdä. Leena huomautti, että nämä runot ovat aitoa 1960-lukua. Nuoren ihmisen tuntemuksia. Julkaisemisen arvoisia. Kaikuja menneiltä ajoilta, nuoruudesta. Sinun nuoruudestasi, Marja Leena! Ei siinä muu auttanut kuin alkaa etsiä kustantajaa. Ja nyt, rakas lukija, nämä Leena Sarakosken nuoruuden runot ovat kädessäsi. Toivottavasti viihdyt niiden seurassa.

Kansikuva on suunniteltu Tuula Sarakosken valokuvasta. Kuva on Tankajoelta läheltä Vuotson kylää.