Kuin kukkahuntuun satuun piiloudun

Minua valistettiin, että takakansi on käyntikortti, joka herättää kiinnostuksen teosta kohtaan. Kuitenkin haluan vain yksinkertaisesti sanoa: Tervetuloa runojen maailmaan, sieluni monimuotoiseen maailmaan, joka kertoo rakkaudesta synnyinmaahani, ihmisiin, taiteisiin, luontoon ja eläimiin. Se kertoo myös elämän vaikeudesta ja kasvusta lujaksi, kestäväksi ihmiseksi, jolla on herkkä vastaanottavainen mieli.

Ymmärrän nyt, miten paljon olen saanut erilaisia armolahjoja jaettavaksi. Kaikista rakkaimpia, kasvattavimpia ovat olleet runot, musiikki, näytteleminen, runojen tulkinta, kuorolaulu ja yksinlaulu, valokuvaus, omien vaatteiden suunnittelu ja tekeminen sekä kudonta ja luonnossa samoilu. Yksinkertaisesti haluan luoda uutta kaikista näistä aiheista. Kaikkia näitä olen saanut elämäni aikana tehdä ja teen edelleenkin. Ne tuovat rikkautta elämääni.

Toivon sydämestäni, että jotain uusia ajatuksia voisin lahjoittaa tässä kirjassa lukijalle juhlaan ja arkeen. Iloa, onnentunteita, lohdutusta ja kestävyyttä elämän vastoinkäymisissä.

Katsokaa,
aurinkoviitta on
vielä minulla!
Yötaivaalta, aikoja sitten,
pyysin tähtiä, kaunistukseksi.
Näin minä elän
yön ja päivän,
kuun ja auringon.

Siinä sivussa hymyilen,
nauran, itken
koska, minun tulee itkeä
maailmassa, tavoitella
vielä yhtä yötähteä taivaalta,
olkoon se täynnä musiikkia!

Uruilla soitan, musiikin
ikuiselle rakkaudelle,
kauneimmassa pianissimossa.
Sävelet kantavat, kantavat.
Ne soivat yli kivettyneiden
mielten maailman.