Muistojen maa laulamaan saa

Enkelin laulu

Kyyneleesi kuivatan, sinulle toivon rauhaa.
Vierelläsi vaellan, kehrään kultaista nauhaa.
Sinua hellästi kuljetan elämäsi matkan ajan,
kietaisen syliini, kun ylität kuoleman rajan.

Olen sinulle uskon opas, jos ohjeitani kysyt.
Niitä noudata, siten Jumalan helmassa pysyt.
Ohjaan hyvää kanssaihmisille tekemään aina,
ja Luojaasi kunnioita pyhäkössä sunnuntaina.

Kerro minulle murheesi, myös ilojesi aiheet.
Elämänsä aikana ihmisellä on monet vaiheet.
Joskus ylämäkeä, sitten jo matkanteko luistaa,
tuskatilat poistuvat, kun Isää rukoilla muistaa.

Jos yön pimeydessä kuljet, niin luoksesi hiivin.
Ohjaan sinua oikealle tielle, kannattelen siivin.
Älä uskoasi turhaan torju, luottamustasi kadota,
anna sijaa kaikille tunteillesi, et voi niitä padota.

Anna arvo toisille, niin elää voit riemumielellä.
Silloin laulat, uutta virttä veisaat omalla kielellä.
Puolusta rohkeasti kiusattua, kaunaa aina poista,
kannusta heikkoa ja köyhää, se on suurenmoista!

Riimirunouden arvostus on kasvamassa. Ulla Arkko julkaisi 2009 runoteoksen Tanssiva tuuli kuiskauksen kuuli, ja se sai paljon myönteistä huomiota. Ulla asui tuolloin Karviassa Pohjois-Satakunnassa ja toimi sekä Karvia-Päivien koordinaattorina että Karvian Kotiseutuyhdistyksen sihteerinä. Asuttuaan Karviassa tasan kaksitoista vuotta kesäkuussa 2013 Ulla muutti vanhempiensa luo Lapinlahdelle. Tämä runoteos syntyi pääosiltaan 2014 Lukkarilassa lähellä lapsuuden maisemia.

”Hän ottaa runoillaan myös yhteiskunnallista kantaa ollessaan huolissaan yhteiskunnan heikoimmista. Mutta ennen kaikkea hän kirjoittaa tarinoita elämästään Torkonjoella. Mielenkiintoista ajateltavaa antaa runo ”Energiavaras”, jossa varastetaan ihmisen elämisen puhti.”

Veli-Matti Sormunen, Matti ja Liisa 20.11.2014

”Runojen aihepiiri on, kuten sanottu, maailmaasyleilevä, eikä kirjaa noin vain lukaistakaan, kuten ohuita runovihkosia yleensä. Siksi teos oikeastaan sopiikin jonkinlaiseksi tyynynaluskirjaksi, mietekirjaksi iltasella esiin otettavaksi. Siitä ei jää ahdistunut olo, vaan kirjoittajan yleisystävällinen pohdinta ja kuvaukset jättävät lenseän mielen.... Kauniit luontokuvat viihdyttävät silmää.”

Rauni Virtanen, Ylä-Satakunta 4.12.2014