Ettei kesä ottaisi minusta kiinni

Havupuiden rungot vierekkäin
niiden juurella pihlaja.
Liian lähellä taloa
sanovat monet.
Entä jos myrsky kaataa
tai katkaisee niiden rungot
ja rysäyttää talon päälle…

Kuusi ja mänty minulle niin rakkaita,
nähneet iloni ja suruni
kätkeneet ne runkojensa uumeniin.
Pihlaja sinetöinyt
elämäni vaiheet tuoksuvin kukkaseppelein,
niiden oksilla keijuenkelit.

Kaksi vahvaa runkoa ja pihlaja
eivät myrskyn silmässä
vaan suojeluksessa.