Kruunu kutreillaan

Kruunu kutreillaan

Neitokin sai kruunun kutreilleen,
laati yhteen sopivan tiedotteen,
sen julisti alamaisilleen.
Itsenäiselle kansalleen,
itsenäisille ihmisilleen,
vaiko lammaslaumalleen.

Tiedotus oli yksipuolista,
enimmäkseen materiaalista,
kerrottu ei henkistä puolta.
Kerrottiinko, miten on luonnollista,
pitää itsensä kunnossa,
aiheuttamatta itselleen vahinkoa.

Kaikki keskittyi ulkopuoliseen,
toisen ihmisen suojelemiseen,
mistä suojan saisi itselleen.
Ihmisellä on vastuu itsestään,
vastuu omasta elämästään,
mitä tulee siinä tekemään.

Kruunu kultaisilla kutreillaan,
neitokin seisoo jo kallellaan,
velka painaa selän kumaraan.
Se saa rahaa kumartamaan,
sille vallan antamaan
ja ahneudelle antautumaan.

Laske jo kruunu kutreilta,
laske se arvokkuudella,
tätä kansaa alistamatta.
Kansa ei kasva pelolla,
erilaisilla syyllistämisen keinoilla,
kansalla on vielä totuuden janoa.

Missä ovat jalot periaatteet,
ovatko kokonaan kadonneet,
kruunu kiharat sekoittanut.
Kulta niiden näyttää harmaantuneen,
ilo vaihtunut totisuuteen,
näenkö ilmeen alistuneen.

Päästä irti kruunusta sotimatta,
sodat eivät lopu sotimalla,
ne leviävät maan alla
ja muuttavat muotoansa.
Keskity olennaiseen,
keskity terveyteen,
luo uljas muotosi uudelleen.