Punaiset saapikkaat

Minulta ei kysytty, olenko valmis elämässäni eteen tulleisiin haasteisiin ja rankkoihin kokemuksiin. Ne tulivat eteeni pyytämättä, aikaa katsomatta. Koettelemaan äärirajojani ja henkistä jaksamistani. Hiomaan persoonaani. Elämäni tragediat ovat vaatineet ja opettaneet minua selviytymään.
Lopulta kaikki mikä oli merkityksellistä ja muutti elämäni, pelkistyi kahden ihmisen väliseen vuorovaikutukseen, aitoon kohtaamiseen. Eikä sydämen rauhaan muuta tarvittu, kuin oikeat sanat, lämmin halaus oikeaan hetkeen. Myöhemmin ajattelin, voiko mahdollisuus ihmisen muuttumiseen olla todella niin yksinkertaista. Kyllä se voi. Täytyi minun todeta.
Elämäni tragediat ovat kasvattaneet minusta vahvan ja ihmisläheisen johtajan. En käänny vaatimusten edessä, enkä rakenna vanhan varaan. Niinä hetkinä, kun eteen tulee ylitsepääsemättömiltä näyttäviä esteitä, tarvitaan sydämen nöyryyttä ja hiljaisen valpasta tilanteen hallintaa ja hyvää käytöstä. Menestyminen elämässä mahdollistuu silloin, kun elää täyttä sydämen elämää. Kun tuntee omat tunteensa ja osaa myötäelää myös muiden tunteet. Myötätunto avaa meille ovet rakkauteen. Ihmisyyteen.
Sanon kiitos menneelle ja olen kiitollinen elämäni hämärille ajoille, sillä nyt voin keskittyä olennaiseen. Elämiseen! Kohtaamisiin.