Rakkaus saa kaiken

Kimmo Somppi kuuluu siihen ajattelijoiden joukkoon, jotka opettavat meille viisautta. Rakkaus ja kuolema kasvattavat meitä ihmisinä, koska ne pysähdyttävät arkielämän rutiineineen ja latteine pikkuharmeineen.

Kimmo arvostelee teksteissään ihmisiä, jotka haluavat ottaa rakkauden itselleen vangiksi luoden hallittavia oppeja. Teoreetikko katsoo ja analysoi ulkopuolelta elämää. Rakkauden järisyttävän voiman voi kokea vain sille kokosydämisesti antautuen.

Kimmo puhuu minuuden salaisuudesta. Hän tarjoaa psykologisia oivalluksia minän ja sinän perusriippuvuudesta. Ihminen voi olla ja tuntea itsensä vain toisen kautta. Psykologiset pohdinnat ja aistilliset rakkausrunot muuttuvat filosofiseksi pohdinnaksi ja mystiikaksi.

Kimmon runoissa rakkaus järisyttää kokijaansa niin perinpohjaisesti, että hän alkaa ihmetellä ja kyseenalaistaa. Kimmo liittyy pitkään sarjaan ajattelijoita kirkkoisä Augustinuksesta alkaen, jotka pitävät kuoleman ja rakkauden kokemusta kaiken filosofisen pohdinnan alkuna. Minuus, sen oleminen, sen aitous ja muuttuminen ovat suuria ongelmia. Mahdollinen ja mahdoton, olematon ja oleva, todellinen ja epätodellinen, tosi ja epätosi, pysyvyys ja muutos ovat toistuvia teemoja.

Kimmo liittää rakkauden kokemukseen platoniset hyveet, totuuden, hyvyyden ja kauneuden. Rakkaus avaa sinän ja minän ja itse elämän arvoitusta. Oleminen ja elämä saavat alkunsa ja voimansa Jumalasta. Ihminen ajallisena olentona voi kohdata vain mysteerin: ”minän salaisuuden sinän salaisuudessa”. Kyse on aina kohtaamisesta salaisuudessa. (R.K.)