Minun Hermanni

”Kun minä synnyn, on kylmistä kylmin talvi. Mutta minulla on lämmin kun Äiti rakastaa minua. Sairaalan muutkin Äitit tykkäävät minusta. Ne sanovat, että mitenkä tuo vauva on niin nätti, se ei ole edes punainen niin kuin muut. Se on niin valmis tuo vauva. Ja niin minä olenkin, niin valmis ja nätti ja viisas!”
Tämän kirjan tarinoissa hyvämuistinen kertoja luulee tietävänsä täsmälleen, miten sen lapsuus oikeasti meni.
Omistan kirjani pikkuveljelleni Eskolle, joka voi todistaa, että jotkut näistä tarinoista ovat täyttä totta. Kirjan kuvituksesta vastaa sisarenpoikani Ville, jonka huumorintaju liippaa läheltä omaani.