Tuskaa

Nuori ja komea herrasmies Waltteri Ulfsköld on menossa junalla Lappiin, mistä hän on saanut itselleen metsänhoitajan viransijaisuuden. Varakkaat vanhemmat eivät oikein pidä Waltterin ajatuksesta lähteä katsastamaan Pohjois-Suomen oloja, mutta he uskovat, että poika palaa pian takaisin leivättömästä pakkasen ja susien Lapista etelän valoon ja lämpöön.

”Mikä oli ollut se kumma halu, joka oli ikäänkuin rautakouralla vetänyt häntä tänne Pohjolaan? Mikä oli saattanut hänet jättämään kotinsa ja vanhempansa ja tarjotun viran Etelä-Suomessa? Olivatko syynä ne kertomukset, joita täältä oli kuullut, tästä kummallisesta, suuremmoisesta ja satumaisesta luonnosta ja tästä lumotusta ilmasta täällä, jotka olivat halun tänne synnyttäneet ja mieltä viehättäneet? Hän ei saanut selvää tunteistaan. Sen vaan tiesi, että mieli tänne teki, halu seikkailuihin ja outoihin oloihin.”

Näin alkaa Waltterin einoleinomaisen kaunis, mutta traaginen matka Lapin luonnon ja Lapin tytön Eilan luo.


Väinö Kataja (1867-1914) oli maanviljelijä, nimismies ja omana aikanaan hyvin suosittu kirjailija. Hänet tunnetaan Peräpohjolan erämaiden, luonnon, ihmisten ja kansanelämän varhaisena kuvaajana.