| Tanssiva tuuli kuiskauksen kuuliLapsen maja
Sanoistasi lapseni sulle majan teen,
ikioman kodin koivujen siimekseen.
Naurusi hyrskeen katoksi taittelen,
iloisuudestasi leveät lattiat laittelen.
Huolistani tuolit ja pöydät sorvaan,
sydämen piirrän teekuppisi korvaan.
Hätäilystäni pehmoisen vuoteen saan,
rukouksistani ison kynttilän palamaan.
Väittelyistä värikkäät matot saamme,
nokkapokat seinille tauluiksi jaamme.
Riidoista kattiloita, kauhoja, lusikoita,
mökötyksestä suolaa, leipää ja voita.
Vielä pienen helmiarkun sisälle kannan,
siinä on kyyneleesi, ne nyt sulle annan.
Jokaisen säilytin, ne kristalleina soivat,
muistojen tiarassa timantteja olla voivat.
“ Ulla Arkko sanoo kärsivänsä unettomuudesta, mutta hän on myös huomannut sen, että yö on useimmiten runojen kannalta tuotteliainta aikaa.
– Jos inspiraatio syttyy yöllä, niin nousen heti kirjoittamaan tekstin ylös.
Arkon runokirjasta löytyy humoristisia runoja, mutta myös pieniä arjen tarinoita ja herkkiä joulujuttuja. Lisäksi oman otsikon alle on koottu useita uskonnollissävytteisiä runoja.
– Uskonnollisissa runoissa nousee esille omakohtaisia kokemuksia ja toivon, että ne voivat tuoda lohtua lukijoille.
Runokirjasta löytyy myös useita upeita luontokuvia. Ne ovat karvialaisen Seppo I. Myllyviidan kuvia, jotka hän on valinnut runoihin.”
Päivi Leppilahti, Satakunnan Kansa 29.10.2009
“Henkilökohtaisesti pidän eniten osastossa otsikolla Arjen tarinoita, pieniä narinoita. Kirjoittajan mielialojen heittely rinnastuu lähiluonnon ja -ympäristön ilmiöihin, ja näistä sekoittuu surkuhupaisa tai hupaisan surullinen tunnelma. Mutta vallan usein lukija saa nauraa hekottaa. Onnin nimisenä seikkailee milloin mies, milloin sonni.”
Rauni Virtanen, Ylä-Satakunta 29.10.2009
|
