Tunturipurojen ilo
Runoja ja kuvia Lapista

(Kuvat Soili Jussila)

Jo lapsuuteni mielikuvissa tein matkoja pohjan perille kaukaisiin tunturimaisemiin. Luin ahmien Lappia koskevaa kirjallisuutta. Voimakkaat Lapin kuvaukset kyntivät ajatteluuni jo tuolloin syviä uria.  Lapin kumiseva noitarumpu kutsui seitojen ja maahisten valtapiiriin. Kuinka ollakaan vuosikymmeniä myöhemmin tänään ja nyt olen saanut tiiviin kosketuksen Lapin mystiikkaan. Ilman tällaista aarretta olisin henkisesti köyhääkin köyhempi.

 Todella suuri ihme oli se, että löysin myös Lapin lumoissa olevan valokuvaajaystävän. Huomasimme, että runoni ja hänen valokuvansa soveltuvat mainiosti yhteen, yhteistyönä syntyi tämä kirja. Toivomme, että kirja saavuttaisi Lapin ystäviä ja monia muita lukijoita, ehkä eräät heistä saisivat herätteen hakeutua Lapin mystiikan valtapiiriin. Lapissa sain kuulla, että esimerkiksi kaamos on jotain muuta kuin yleensä tiedetään. Ehkä kaamos on vain napapiirillä oleva väliverho, jonka takaa Lappi avautuu silmille, jotka näkevät ja korville, jotka kuulevat.   


Keväällä tunturikoivikoissa
soittelee sinirinta,
Kuprurunkoinen kitukoivu 
työntää vihreää. 

Haarapääsky lentää 
jäisen Kilpisjärven yllä, 
Saanalla lonksuttelee 
sinimusta korppi.

Lintujen laulu kestää hetken,
hyönteiset pörräävät tuokion, 
tunturikukat lakastuvat hetkellä, 
jolloin kesän keiju ojentaa

siron kätösensä 
pakkasukon känsäiseen kouraan.


Valoa tulvii tunturiin
pilvissä värit liekehtii… 
Mielessä syvä rauha.