Valoa jo näkyy

Valoa jo näkyy -runoteos kutsuu elämän vaikeuksissa uupuneita saamaan toivoa. Teoksen runot ja maalaukset ovat syntyneet viimeistä runoa lukuunottamatta vuosina 2012–2013 kirjoittajan käydessä läpi vaikeaan loppuunpalamiseen johtaneita syitä. Lastenneurologian erikoislääkäri väsyi ihmisten auttamiseen ja tukemiseen niin, ettei perinteiseen lääkärintyöhön ollut paluuta. 3,5 vuoden sairausloman jälkeen työkokeilujen kautta löytyi uusi mieluinen työ asiantuntijatehtävissä.

”Tunnelin päässä kukkiva puutarha.
Kipu, tuska, murhe
muuttuneet helmeileviksi väreiksi.
Mustaa, ruskeaa, harmaata,
vuosien kuluttamia hirsiä,
seittien peitossa, pölyn alla.
Tien päässä kukkiva puutarha.
Monenvärisiä kukkia jo näkyy,
Antaa voimia.
Vuosikymmenten taakka kun häviää,
miten kevyt on kulkea!”