Valoa jo näkyy - runo- ja kuvateos kutsuu elämän vaikeuksissa uupuneita saamaan toivoa.
Pysähtyminen oman itsensä äärelle jää helposti kaiken paineen alla. Kirjoittaja on selviytynyt
monenlaisista elämän koettelemuksista. Toipuminen on oikeasti mahdollista! Hän toivoo, että
teoksen runot ja kuvat toisivat valonpilkahduksia ja toivoa ihmisille. Kertoohan vanha sanontakin,
että jaettu ilo kaksinkertaistuu ja jaettu suru puolittuu.
”Tunnelin päässä kukkiva puutarha.
Kipu, tuska, murhe
muuttuneet helmeileviksi väreiksi.
Mustaa, ruskeaa, harmaata,
vuosien kuluttamia hirsiä,
seittien peitossa, pölyn alla.
Tien päässä kukkiva puutarha.
Monenvärisiä kukkia jo näkyy,
Antaa voimia.
Vuosikymmenten taakka kun häviää,
miten kevyt on kulkea!”
