Ei mikään – Nuoruutta etsimässä

Tarmo Yli-Rajalan pienoisromaani Armas ol´ aika (Pohjoinen 1980) kertoi
lapsuudesta Kokkolan Ykspihlajassa. Kasvosi (WSOY 1992) oli kuvaus keski-
ikäisen miehen sisällä vellovista tunteista ja avuttomuudesta puolison kuolemaa odotellessa.

Vuorossa on nyt vanhuus. Ei mikään – Nuoruutta etsimässä on matka vanhan miehen arki- ja unimaailmaan. Se on voimakkaasti koettu rakkaustarina ja samalla yksinäisyyden kuvaus. Itsesäälin syövereistä nousevat painajaiset, mutta myös kauniit muistot. Vanhus elää yksin mutta seu-
rustelee yöt ja päivät Kafkan, Musilin, Eichendorffin ja muiden menneisyyden
haamujen kanssa. Yö on kuin Renardin lepakko. Se väijyy katonrajan tuuletusaukossa ja syöksyy sieltä liihottelemaan työpöydän ylle. Tutkii lepakon silmillään valokuvakansiot ja tähystää yksittäisiä kuvia. Niitä on kertynyt vuosikymmeniltä liikaa ja minä lajittelen niitä, numeroin ja merkitsen päivämäärät jos muistan. Vuodet, jos muistan. Ja monesti unohtuneet nimet. Olen oppinut tietämään, että paras kaikista valheista on totuus. Siksi että se perustuu vilpittömään ymmärrykseen.

Tarmo Yli-Rajala (1937) on yhteiskuntatieteiden lisensiaatti ja
eläkkeellä oleva kirjastotoimenjohtaja. Kaksivuotiaana hän lähti sotaa pakoon
Käkisalmelta pohjoiseen Rovaniemelle. Sieltä on matka valunut Kemin, Oulun, Kokkolan Ykspihlajan ja Ilmajoen kautta Virroille ja lopulta Akaan Viialaan.