Kuin juopunut harakka

Seinäjoella vuonna 1979 pieni poika syö keittiössä lättyjä, mumma istuu vieressä ja Jeppe tuijottaa syöjiä. Seinäkalenterin numerot juoksevat, poika kasvaa mieheksi ja perustaa perheen.

Äkkiä mannerlaatat järkkyvät, arki horjahtaa vinoon ja hermot hehkuvat hälytystilassa. Entinen elämä lakkaa olemasta, solmitut sopimukset paljastuvat määräaikaisiksi ja matto vedetään identiteetin jalkojen alta.

Rytinän keskellä mies pyyhkii nenänsä, pumppaa rautaa, polkee polkupyörää ja hakee jälleen naisen hyväksyntää. Vuosien päästä peruskallio vavahtelee uudelleen.

Kirjan runot kurkistavat muutosten keskellä elävään ihmiseen. Tutut totuudet ja entiset vahvuudet murenevat uuden todellisuuden alle. Keski-ikäisen miehen identiteettityömaalla on uudisrakentamisen aika.

Ihmiset, musiikki ja arkiset esineet peilaavat koettua todellisuutta. Välillä mielikuvitus vapauttaa, kääntää ajatukset päälaelleen ja roiskii harmaan arjen päälle väriläiskiään.